IV. Dahranin talossa

Erendah Dien

”Toisinaan minusta tuntuu, että ainoa asia, jota minun ei ole kielletty tekemästä sinun kanssasi, on tanssiminen.”

__”Onko se teistä huono asia?”

__”Pidätkö sinä tanssimisesta?”

__”Hyvin paljon.”

__”Sitten se ei ole.”

__Lapsena Erendahin huoneesta oli nähnyt meren pienenä kaistaleena, kun painoi poskensa ikkunalasiin. Hänen veljensä huoneesta meri oli näkynyt kokonaan ja kun aurinko aamuisin nousi, koko ulappa syttyi kimmeltämään. Sellaisina aamuina Emrahin ja Erendahin oli ollut vaikea keskittyä tanssiharjoituksiinsa, mutta he suorittivat ne tunnollisesti aamuauringon valossa, koettaen esittää, ettei heidän katseensa etsiytynyt kohti hohtavaa merta.

__”Tanssiminen kuuluu tehdä aamuauringossa”, Emrah oli sanonut isälle, kun tämä tahtoi aamut käytettävän paremmin hyödyksi. Isä oli pitänyt ajatusta hölmönä ja sanonut sen ääneen. Erendah oli pitänyt ajatusta kauniina, eikä ollut koskaan sanonut sitä kenellekään.

__Dahranin taloon aamuaurinko sai tulla vain ohuina säikeinä, joiden keskellä tanssi pöly ja joiden reunoilta alkoi tunkkainen hämärä. Sen enempää ei Erendah uskaltanut raottaa taloa maailmalle, mutta hän tanssi tunnollisesti joka aamu hämärässä, kuvitteli huurteisen talviauringon ulkona ja Emrahin käden omassaan, kuuli musiikin päänsä sisässä virtana, joka toisinaan takkusi, toisinaan soljui esteittä kuin meri. Hän piteli lastaan rintaansa vasten, eikä irrottanut siitä katsettaan. Pikkuneiti Dien ei katsonut takaisin, mutta Erendahin täytyi kuiskata hiljaa: ”Sinäkö pidät tästä?”

__Ja Emrahin ääni sanoi hänen vierestään: ”Typerä, ei se ymmärrä mitä sinä puhut sille."

__Sen jälkeen oli hiljaista hetken, kunnes Emrah avasi suunsa uudestaan ja sanoi: ”Mutta hänestä tulee hyvä tanssija.” Emrah ei hymyillyt sanoessaan sitä, se ei olisi sopinut hänelle, hän vain kohotti kätensä päästääkseen Erendahin sen alitse, irrotti sitten otteensa ja pyörähti sulavasti ympäri. 

__”Luuletteko te niin?” Erendah kysyi ja koetti pitää hymynsä kohteliaana ja hillittynä niin kovasti, että se vavahteli. Hän ojensi kätensä taas Emrahille ja veli puristi sitä niin lujasti, että sattui. Erendah astui askeleen sivulle ja askeleen eteenpäin, sitten hän sai hymynsä viimein kuriin, ja Emrah höllensi otettaan.

__”Minä luulen niin.”

Aamuaruingon kadotessa maailma hiljeni, musiikki lakkasi kuulumasta ja Erendah väsyi. Hän istui pitkiä aikoja lapsi sylissään, puhui sille hiljaa ja hyräili toisinaan. Hän oli kiitollinen siitä kuinka paljon lapsi vei hänen huomiostaan. Kun hän keskittyi lapseen, hänen ei tarvinnut pelätä maailmaa talon seinien toisella puolen ja vähä vähältä maailma ulkona tuntui lakkaavana olemasta. Kun Dahran illalla saapui, Erendahin mielen täyttyi levoton hämmennys siitä, että seinien ulkopuolella maailma todella kulki, omaa tahtiaan, jota eivät rytmittäneet tanssi, lapsi ja hiljaisuus.
__Jos maailmassa on vain kaksi kelloa ja ne kumpikin kulkevat eri tahtia, onko kumpikaan niistä väärässä? 
__Erendah, Dahran ja vaivaantunut hiljaisuus istuivat kolmisin pöydän ääressä illan toisensa jälkeen. Erendah tiesi, että hänen olisi kuulunut osata välttää se, muttei hän osannut. Hänen omat ajatuksensa palasivat lapseen kerran toisensa jälkeen, mutta hän pelkäsi, ettei se olisi kiinnostanut Dahrania. Tavallisesti hänen vieressään olisi istunut Emrah, todellinen tai kuviteltu, seuraten kiristynein leukapielin Erendahin onnetonta yritystä suoriutua sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pelko veljen pettymyksestä ja suuttumuksesta sai Erendahin tavallisesti pinnistämään voimansa äärimmilleen, suoriutumaan ihmisistä lause lauseelta, kohtelias vastaus toisensa jälkeen.

__Dahranille hän olisi tahtonut antaa muutakin kuin kohteliaita vastauksia. Dahranille hän olisi halunnut antaa heidän ystävyytensä, sellaisena kuin se oli ollut seitsemää vuotta aiemmin.
__Hän ei osannut. 

”Te otitte vieraan naisen taloonne asumaan”, Illiasha sanoi Dahranille hitaasti, kun Dahran sanoi Erendahin olleen talossa kaksi viikkoa. ”Te olette kihloissa minun kanssani ja otitte vieraan naisen taloonne asumaan.”

__Dahran piti käsiään tiukassa puuskassa ja mulkoili kihlattuaan. ”Niin."

__”Minä olen pahoillani”, Erendah yritti sanoa, mutta Illiasha ja Dahran tuijottivat toisiaan, staattisesti ja taipumatta, kuuntelematta. Erendah näki vihan ja loukkaantumisen kajon Illiashan tummissa silmissä ja puolustelevan uhman Dahranin kasvoilla. Illiashan esiliinaksi saapunut veli näytti vielä kumpaakin vihaisemmalta sisarensa puolesta. Erendah koetti näyttää niin harmittomalta kuin suinkin vain osasi. 

__”Hän tarvitsee apua ja on minun ystäväni”, Dahran sanoi lopulta ykskantaan, yrittäen kuulostaa siltä kuin asia olisi ollut loppuun käsitelty, mitä se ei tietenkään ollut. Illiasha veti kätensä tiukkaan puuskaan ja kyräili Dahrania. ”Minä tiedän, ettette te ole innoissanne tästä, älkää erehtykö pitämään minua niin typeränä. Mutta minä erehdyin pitämään teitä luotettavana.”

__”Ja minä yritän olla luotettava! Miksi minä muuten olisin kertonut hänen asuvan täällä nyt!?”

__”Osoittaaksenne, ettei teillä ole naisista pulaa?”

__Dahran levitti vihaisena käsiään. ”Lakkaa puhumasta tuollaisia! Mitä sinä luulet minun tekevän? Ehdottavan rouva Dienille avioliittoa? Hän on vasta päässyt eroon yhdestä aviomiehestä, hän tuskin haluaa niitä tähän hätään lisää!”

__Illiashan leukaperät puristuivat tiukasti yhteen. ”Selvä. Minä luotan teihin. Enkä paljasta rouva Dieniä, mutta älkää vaatiko, että minä pidän tästä.”

__Dahran tuhahti.

__”Sitä ei kukaan voisi vaatia, Illiasha”, Erendah sanoi varovasti. ”Tiedän, että tämä järjestely on väärin sinua kohtaan ja olen tästä hyvin pahoillani. Olisiko meillä se kunnia, että jäisit teelle?”

__Illiasha ei jäänyt. Hän lähti pikkuveli kintereillään ja jätti jälkeensä kiusaantuneen hiljaisuuden. Lapsi alkoi itkeä. 

__”Ja oli aika, jona teidän suutelemisenne oli säädyttömin asia minun elämässäni”, Dahran sanoi lopulta. ”Anteeksi hänestä.”

__”Ei sinun häntä tarvitse anteeksi pyydellä. Minä olen iloinen, että sinä olet kihloissa ja toivon todella, että tähdet siunaavat teidän liittonne. Olen pahoillani, että aiheutin eripuraa." Erendah nousi ylös ja pyöri muutaman kerran hitaasti ympäri lapsi sylissään, josko se rauhoittuisi. 

__Dahran veti syvään henkeä. ”Ei se teidän syynne ole. Hänen pikemminkin.”

__Erendah sanoi hiljaa ja niin kohteliaasti kuin osasi: ”On hyvän vaimon merkki, että hän tahtoo rakentaa luotettavan kodin. Hän tulee saamaan rohkeita poikia." Hän painoi suunsa lapsen päälakea vasten ja silitti sen selkää. Kumpa se vain olisi vointu olla itkemättä. 

__”Tai vihaisia tyttöjä.” Dahran laittoi kätensä puuskaan. ”Anteeksi, että minä ehdotin teille avioliittoa... Se oli vitsi.”

__”Ei se mitään”, Erendah sanoi. ”Minä ymmärsin sen.”

__Dahran katsahti itkevään lapseen ilmeellä, jota Erendah ei kyennyt tulkitsemaan ja katosi sitten keittokomeroon laittamaan illallista. 
__”Dahran”, Erendah sanoi hiljaa. ”Jos suot, minun ei pitäisi jäädä tänne.”

__Dahran seisahtui ja laski kätensä työtason reunalle. "Ja minne te sitten menisitte, kaikella kunnioituksella, entinen rouva Dien?”

__Tähtien taa, Erendah oli jo vastaamassa, mutta sitten se kuivui hänen suuhunsa. ”En tiedä”, hän kuiskasi ja tajusi vavahtaen, ettei Dahran tulisi hänen mukaansa. Ei Amanna, ei Dahran.

Emma saapui kolmen päivän kuluttua. Tai kenties neljän. 

__Jokin on pielessä, oli Erendahin ensimmäinen ajatus, niin pieni ja nopea, että sitä tuskin saattoi kutsua ajatukseksi. Sitten Emma hymyili sylissään lepäävän laatikon takaa ja ajatus luiskahti jonnekin tavoittamattomiin.

__”Hyvää iltaa, rouva Dien!” Emma huudahti ja Erendah hätkähti siitä pelästyksestä, että joku kadulla saattaisi kuulla. Hän kietoi kätensä ympärilleen ja toivoi lasta rintaansa vasten. Sen paino ja lämpö tuntuivat turvallisislta hänen sylissään. Dahran sihahti nopeasti. 
__"Mitä? Ei kukaan tiedä hänen lähteneen. Herra Dien ja tohtori Fen sanoivat kaikille pojan ja rouva Dienin olevan lepäämässä synnytyksen jäljiltä."
__"Joku on silti etsimässä", Dahran sanoi. "Tule sisään nyt!"

__Emma koputteli paljaat jalkansa kynnykseen ja kantoi laatikon sitten peremmäs.

__”Hyvää iltaa, Emma”, Erendah sanoi hiljaa, helpottuneena sulkeutuneesta ovesta. ”Olen iloinen nähdessäni sinut täällä.”
__"Niin minäkin", Emma sanoi ja hieroi jalkapohjiaan irvistäen.

__”Minä tiedän sinut”, Dahran totesi. ”Sinä olet se tyttö, josta puhutaan.”

__”Puhutaan? Puhutaanko minusta!?” Emma hymyili innostuen ja pamautti laatikon pöydälle. 

__”Täällä on teidän tavaroitanne, rouva Dien”, Emma sanoi. ”Tai oikeastaan minun tavaroitani, koska teidän tavaranne ovat vähän turhan hienoja. Ja joitakin pikkuherra Monien vanhoja vaatteita. Oi, kiitos villasukista, rouva Dien. Minun nilkkoihin sattuu!”

__Erendah kurkisti laatikkoon. "Kiitos, Emma. Ei sinun olisi tarvinnut."

__”Näh, sanokaa vain suoraan, että nämä ovat rumia ja ryttyisiä lumppuja.”

__”Ei, ei suinkaan, Emma. Ne ovat hyvin… Sopivia. Saanko minä keittää sinulle teetä, sinun täytyy olla hirveän kylmissäsi.”

__”En minä nyt niin-” Emma horjahti ja otti ähkäisten tukea pöydästä. Erendah hahmotti viimein sen, minkä oli tuntenut olevan pielessä alusta alkaen. Emman silmien hohde oli samea, koko tämän olemus uupunut. 

__Erendah nosti huolestuneena kätensä Emman olalle. ”Ole hyvä ja istu alas.”

__”Kiitos… Ei minua... Huimaa vain vähän.”

__Dahran tuli varovasti vilkaisemaan laatikon sisältöä ja veti päänsä sitten nopeasti pois. Erendah oli siitä Dahranille kiitollinen, mutta Emma vain nauroi äkkiä ja alkoi sitten latoa vaatteita pöydälle huolettomin ottein, lainkaan välittämättä Dahranin ja Erendahin katseista.

__”Ensinnäkin kureliivit. Amanna sanoi, ettette te saa käyttää niitä vähään aikaan, koska se voi aiheuttaa tulehduksen… No, paikkaan josta pikkuneiti Dienin pitäisi saada ravintonsa.”

__Erendah koetti olla katsomatta Dahraniin, joka koetti aivan yhtä kovasti olla katsomatta Erendahiin, suorittaessaan samalla taktista vetäytymistä kohti keittokomeroa.

__”Jos sinulle käy, me voimme katsoa niitä myöhemmin, minä voisin keittää teetä…” Erendah yritti sanoa, mutta Emma ei kuunnellut.

__”Sukkia, muutama alushame ja vanteet. Todella epämukavat, mutta teidät tulee olemaan hyvin vaikea raiskata nämä päällenne.”

__Erendah säpsähti ja puristi kätensä tiukemmin itseään vasten, toivoen toistamiseen lasta syliinsä.

__”Sukkia… Kaikennäköistä muuta… Tässä on muutama mekko. Te olette hiukan pitempi kuin minä, mutta minä luulen, että nämä menevät kyllä. Minä pesin ja paikkailin ne.”

__”Kiitos, Emma.”

__”Amanna oli hirveän pahoillaan, ettei päässyt tulemaan, herra Mon ei päästänyt häntä kaupunkiin, mutta hän toivotti teille kaikkea hyvää ja teki tällaisen...” Emma kaivoi laatikosta pienen vihkosen ja ojensi sen Erendahille. ”Joitakin käytännön ohjeita vain.”

__Erendah otti vihon käsiinsä ja lehteili sitä varovasti. Hymy pyrki kasvoille, kun hän katseli sen sivuja. Amanna oli piirtänyt ne täyteen pienen pieniä kuvia, ohjeita lapsen hoitamiseen ja elämiseen kartanoiden ulkopuolella. Erendah hymyili ja esitti tähdille hiljaisen rukouksen, että ne pitäisivät Amannasta hyvän huolen. Sitten hän puristi vihon rintaansa vasten lapsen puutteessa ja yritti viimein siirtyä teen pariin, mutta Dahran oli ottanut sen jo hoitaakseen. Niinpä hän istui pöydän ääreen Emman viereen, vilkuillen huolissaan tämän kalpeita kasvoja.

__Emma kääntyi kohti Dahrania. ”Kuka sinä olet?”

__”Eräs joka toivoo sinun harjoittavan hiukan hienostuneempaa käytöstä nuorten rouvien läheisyydessä”, Dahran mutisi kalseasti.

__”Ei rouva Dien pahastu. Ettehän, rouva Dien?”

__”Sinun seurasi piristää minua, Emma”, Erendah sanoi ja koetti olla huolimatta Dahranin epätoivoisesta ilmeestä.

__”Mitäpäs jos sinä pakkaisit ne… vaatteet takaisin siihen laatikkoon ja veisit entisen rouva Dienin huoneeseen?”

__”Entisen rouva Dienin? Oi! Minä pidän tuosta!” Emma alkoi latoa vaatteita takaisin laatikkoon. ”Minä muuten jään tänne joksikin aikaa!”

__”Mitä?”

__”Sehän on mukavaa, Emma. Mutta sinun olisi parasta kysyä Dahranin suostumusta ensin, tämä on hänen talonsa.”

__”Haittaako se, Dahran?”
__Dahran ei näyttänyt tyytyväiseltä. ”Minä olen kihloissa. Minä en voi ottaa huoria talooni." 
__Emma näytti loukkaantuneelta. Erendah painoi päätään. ”Anteeksi, että me tällä lain asetumme sinun nurkkiisi Dahran.”

__”Ei teidän läsnäolonne haittaa, mutta hän!"

__Emma nauroi ja nojautui pöydän ylitse Dahrania kohden. "Minä lupaan olla siivosti", hän sanoi, näyttämättä sanojensa veroiselta. Erendah oli iloinen, että Dahran katsoi toiseen suuntaan. 

__”Minä ja tohtori Fen sovimme, ettei Amannaa nähty käytävillä teidän lähtiessänne", Emma vaihtoi aihetta. "Joten nyt kaikki syyttävät minua, joten minä sain lopputilin. Se ei tietenkään ole yllätys, minua on siedetty siellä vain, koska herra Dien todella pitää minun seurastani.”

__Dahran kurtisti kulmiaan, kuin koettaen muodostaa johtopäätöstä. Erendah katsoi Emmaa anteeksipyytävästi. ”Voi ei, minä olen pahoillani, Emma.”

__”Ei se mitään, minä tiedän paljon sellaista herra Dienistä, mitä hän ei tahdo koko kaupungin tietävän, joten minulla on niin sanoakseni liikkumavaraa… Äläkä näytä tuollaista naamaa, Dahran. Sinähän sanoit, että minusta on puhuttu. Kai tämä nyt on ilmiselvää?”

__Erendah yski nopeasti kämmenselkäänsä piilottaakseen äkillisen naurunpurskahduksen.

__”Teidän kahden ei kaiken järjen mukaan kuuluisi olla ystäviä keskenänne”, Dahran mutisi.

__Erendah hymyili Emmalle ja Emma hymyili turhankin leveästi takaisin.

Erendah ja Emma viettivät päivänsä lapsen kanssa. Emman kanssa ei tarvinnut pelätä, etteikö tämä olisi ollut kiinnostunut. Itse asiassa tämä oli niin kiinnostunut, ettei Erendah pian enää osannut vastata tämän kysymyksiin. He koettivat yhdessä löytää vastaukset Amannan piirroksista ja kerran toisensa jälkeen Erendah toivoi, että joku olisi voinut kertoa hänelle etukäteen mitä tehdä.   
__Hiljaisempia päiviä varten Erendah oli varovasti ehdottanut Dahranille, että saisi tehdä taloustöitä – hän osasi kyllä. Jotakin ainakin. Amanna ja Emma olivat antaneet hänen auttaa niiden tekemisessä juuri sitä varten, ettei Erendahin tarvitsisi istua ja pelätä koko pitkää päivää. Mutta Dahran kurtisti kulmiaan häkeltyneenä ja sanoi nopeasti: ”Ei. Ei. Ei tule kuuloonkaan. Nykyinen tai entinen rouva Dien, yhtä kaikki teillä on neljä kirjainta nimessänne. Teidän ei kuulu auttaa taloudenpidossa.”

__”Jos suot, Emma ja Amannakin antoivat minun auttaa”, Erendah sanoi ja koetti kuulostaa niin kohteliaalta kuin osasi. ”Ei se ole paha asia.”

__”Sitten he eivät tienneet mitä tekivät.”

__Erendah pelkäsi sen menevän inttämiseksi, mutta sanoi kuitenkin: ”Minun täytyy oppia olemaan kaksikirjaiminen nainen.”

__”Ei minun kattoni alla”, Dahran sanoi äänellä, joka toi Erendahin mieleen Emrahin. Hän painoi katseensa nopeasti. ”Kuten tahdot.”

__”Emma! Tule auttamaan minua tiskien kanssa.”

__”Emmekö me voi vaihtaa osia entisen rouva Dienin kanssa? Minä en halua auttaa missään, usko pois.”

__”Sinä olet kengätön huora, sinä voit auttaa tiskien kanssa. Miksi sinä muuten olet kengätön huora?”

__”Minä söin kengät.”

__”Sinä söit kengät?”

__”Minä söin kengät. Muita kysymyksiä?”

__”Sinä et vastannut toiseen osaan.”

__”Välttyäkseni tiskeiltä.”

__”Ahaa”, Dahran sanoi. Oli hetken aikaa hiljaista, sitten Dahran särki vahingossa kupin. ”Ahaa! Tule auttamaan tiskien kanssa. Heti!”

__Emma nousi tuoliltaan ja nauroi kävellessään keittokomeroon. Dahran pakeni nopeasti pyyhkimään pöytää, kasvot kalpeina.

__”Minulla on ikävä sitä aikaa, jona teidän suutelunne oli minun elämäni sopimattomin asia", Dahran mutisi Erendahille. 

__Emma nauroi ja Erendahkin hymyili hiukan. Lapsi liikutti nyrkkiään niin että peitteet kahisivat ja päästi itkuisen parahduksen. Erendah suoristi selkänsä ja kohensi lapsen asentoa sylissään, silitti rauhallisesti sen päätä ja seurasi tarkkaan Dahranin ja Emman liikkeitä ja puheita. 

Kun istui pitkään hiljaa seinänvierustalla ja vain kuunteli ja katsoi, huomasi paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt piiloon. 
__Erendah oli hyvä istumaan hiljaa seinänvierustalla. Sitä hän oli harjoitellut koko ikänsä. Hän näki Emmasta huokuvan uupumuksen, hän näki vaikean olon, hän näki Emman seisovan ja tuijottavan jotakin, mikä oli Erendahin silmien ulottumattomissa. Ajatukset luiskahtelivat hänen otteestaan pääsemättä koskaan kysymyksiksi asti ja huoli kiersi kehää hänen päässään, saavuttamatta koskaan Emmaa, mutta siitä huolimatta hän näki ja vaikka hän kuinka koetti olla tietämättä, hän tiesi. __Hän näki Emman sanat ja liikkeet, jotka pyörivät Dahranin ympärillä. Hän näki Dahranin vaivaantuneisuuden ja jossakin tämän liikkeiden lomassa pelästyksen. Hän näki kuinka Emman ja Dahranin liikkeet muuttuivat päivien kuluessa rytmiksi. Hän näki Dahranin katseen pysähtyvän Emmaan useammin ja useammin ja Emman nopeat vilkaisut, jotka päättyivät hymyyn. Hän kuunteli ohitse kinastelun ja syytösten, eikä voinut olla hymyilemättä aivan hiukan.__Se on omituisin tanssi, jota minä olen seurannut. 
__Kaukana ajatustensa raoilla hän tiesi, ettei hänen olisi pitänyt vain katsoa sitä sivusta, hänen olisi pitänyt jotenkin saada se seisahtumaan. Mutta Dahranin talossa aika virtasi ilman aurinkoa, kuuta ja tähtiä, se virtasi vankina seinien sisässä, kunnes päivien ja viikkojen ero oli olematon ja Erendahista tuntui, että hän oli pysähtynyt elämään yhtä ja samaa hetkeä. Tuntui mahdottomalta kurottaa kätensä pois siitä hetkestä, kurottaa alati liikkuvaan aikaan, joka jatkoi tasaista astuntaansa hänen ympärillään.

”No niin”, Emma sanoi eräänä iltana, keskeytti Erendahin ajatukset, jotka seilasivat tyhjinä ja muuttumattomina lapsen ympärillä. ”Menettekö te kaksi naimisiin?” Hän virnisti ja makasi lattialla peitteiden päällä. Erendah oli tarjonnut sänkyäkin, mutta Emma ei ollut ottanut sitä kuuleviin korviinsa.

__”Emma!” Erendah huudahti, vaimensi äkkiä ääntään ja kuiskasi: ”Dahran on kihloissa. Sitä paitsi, sinä vaikutat jo siltä, kuin yrittäisit saada hänet itsellesi.” Sen sanominen ääneen teki siitä muutakin kuin pelkän tanssin, jota katsoa. Se sai huolen painamaan Erendahin rintaa. 
__"Äh, hänen nimessään on turhan vähän kirjaimia minun makuuni". Emman silmät tuikkivat. "Mutta teidän pitäisi olla rouva Ka, miltäs se kuulostaisi?”

__Erendah ei ollut varma mitä sanoa. ”Tuo on hyvin sopimatonta, Emma. Ja vaikkei Dahran olisi kihloissa, minä en tahtoisi naimisiin." Ensi kertaa hän ymmärsi, kuinka helpottunut olikaan siitä, että Dahran oli jo kihlautunut. Kukaan ei voisi pakottaa häntä menemään naimisiin kihlatun miehen kanssa.

__Paitsi Emma, tietysti. 

__”Entinen rouva Dien”, Erendah kuuli syytöksen Emman äänestä.

__”Ole niin kiltti, äläkä sano sitä noin”, Erendah pyysi. ”Ole niin kiltti.”

__”Äpäränäkö te aiotte lapsenne kasvattaa?”

__”Emma kiltti…”

__”Yhtä hyvin te voisitte ottaa hänen nimestään pois kaikki kirjaimet.”

__Erendah tuijotti Emmaa epätoivoisena, mutta sai vastaansa vain kovan katseen ja särähtävän äänen: ”Minä tiedän mistä puhun. Hankkikaa hänelle isä.”

__Erendah pudisti päätään saamatta mitään suustaan.
__”Miten te hankitte rahaa, tai asuntoa tai tulevaisuutta hänelle ilman aviomiestä!?”

__”Anteeksi, minä en ajatellut sitä niin… Anteeksi.”

__”Älkää minulta anteeksi pyydelkö! Teidän kanssanne…”

__Erendah puristi peittonsa reunaa ja siirsi katseensa kattoon pitääkseen ilmeensä aloillaan. Silmäkulmastaan hän näki, kuinka Emma käänsi selkänsä häntä kohden ja tuijotti pimeässä toiseen suuntaan hengitys suuttumuksesta raskaana. Lapsi liikahti ja ynisi laatikossaan ja hankasi pientä nyrkkiään peittoon. Erendah veti syvään henkeä.

__”Emma?”

__Emma ynähti jotakin vihaisena ja Erendah luovutti. ”Hyvää yötä, Emma”, hän kuiskasi. ”Varjelkoot tähdet sinua.”

Erendah heräsi hengästyneenä ja hikisenä, sotkeutuneena peittoonsa, sydän hakaten ja veri jyskyttäen korvissa. Pienen hetken hänellä ei ollut aavistustakaan maailmasta ympärillään, ennen kuin Emman kasvot ilmestyivät pimeässä hänen viereensä. 
__Erendah nieleskeli ja koetti hengittää rauhassa. ”Anteeksi. Anteeksi, että minä herätin sinut.”

__”Äh, minä nukun huonosti muutenkin. Oliko se painajainen?”

__Erendah nyökkäsi.

__Oli hetken hiljaista. ”Minä voin tulla sinun viereesi nukkumaan, jos sinä tahdot.”

__Erendah hymyili kiitollisena, keho yhä täristen. ”Kiitos, Emma”, hän sanoi hiljaa ja siirtyi niin, että Emma mahtui kiemurtelemaan hänen viereensä. Emma oli hetken hiljaa ja kohotti kätensä sitten silittämään Erendahin olkaa. "Tahdotko sinä kertoa siitä?”

__Erendah pudisti päätään. Hän loi katseensa ikkunaa kohden ja toivoi, että olisi voinut nähdä tähdet. Mutta ne olivat jossakin kaupungin valojen tuolla puolen, seinien, verhojen ja katon tuolla puolen. Hän veti syvään henkeä ja pelästyi tajutessaan sen värisevän. ”Minä tahtoisin tähtien luo, Emma”, hän kuiskasi.

__Emma oli hetken hiljaa. 
__”Sitten minä tulen teidän mukaanne.”

__Erendah kohotti päätään ja hänen sydämensä alkoi jälleen hakata toivosta. ”Lähtisitkö?”

__”Lähtisin”, Emma sanoi ja hymyili aivan hivenen. ”Totta kai teidän kanssanne.”

__Erendah tunsi palan takertuvan kurkkuunsa. ”Kiitos”, hän kuiskasi.

”Mutta luvatkaa minulle yksi asia”, Emma sanoi aamulla. ”Pitäkää huoli, että hän saa hyvän elämän.”

__Erendah nousi ylös ja käveli hitaasti Emman luo, katsoi tätä ja toivoi, että Emma ymmärtäisi, kuinka tosissaan hän oli sanoessaan: "Yhtä kauan kuin tähdet elävät.”

__Emma katsoi takaisin pienen hetken, sitten hän hymyili ja kietoi Erendahin äkkiarvaamatta rajuun halaukseen. Erendah painoi päänsä Emman olkaa vasten.

__”Emma? Rouva Dien?”

__”Entinen rouva Dien”, Emma korjasi.

__”Yhtä kaikki minä lähden töihin ja täällä on aamiaista.”

__Emma huokaisi. "Hän tekee sinulle aamiaista. Sinun pitäisi todella pitää hänet." 

__Erendah hymyili hämillään. "Emma, minä-”

__”Ei sitten! Sitten minä pidän hänet! Minä haluan miehen, joka tekee aamiaista.”

__”Hän on kihloissa”, Erendah totesi.

__”Äh, pikkuvikoja. Hän tekee aamiaista.”

__”Minä en tekisi sitä sinulle!” Dahran totesi oven toiselta puolen. ”Sitä paitsi sinä et syö sitä kuitenkaan!”
__Emma väisti Erendahin katseen ja kysymys, jota Erendah ei tohtinut kysyä, riippui heidän välillään niin selvänä, että he tiedostivat sen kummatkin.

Erendah oli kysynyt Dahranilta ja tämä oli kertonut hänen olleen talossa neljä viikkoa - kaksikymmentä yhdeksän päivää tarkkaan ottaen - kun Emma illalla tuli huoneeseen pidätellen huonosti hymyä, niin leveää, että se uhkasi kokonaan karata ulos kasvoilta.

__Erendah hymyili takaisin ja laski lapsen hellästi laatikkoonsa. ”Olen iloinen nähdessäni sinut noin hyvällä tuulella.”

__”Minäkin olen iloinen”, Emma kuiskasi ja istuutui sängynlaidalle. Hän venytti käsiään tyytyväisenä, lakkasi edes yrittämästä hymyn pidättämistä ja ravisteli punaisia hiuksiaan kuin puistatuksen vallassa.

__Erendah suoristautui, katsoi Emmaa hymyillen ja odotti.

__”Dahran suuteli minua.”

__Erendah veti yhden nopean, järkyttyneen henkäyksen ja ummisti hetkeksi silmänsä. Hän koetti hengittää syvään raihoittaakseen itsenstä ja kaiketi hänen oli tarkoitus sanoa jotakin, mutta aika teki hänelle temppunsa ja kun hän avasi silmänsä, Emma oli jo ehtinyt poistua. 

<<edellinen________________________ seuraava>>