Pöllötyttö ja Tinttipoika

Itsetehdyt yöppärihousut päällä Orvokki istuu säkkituolilla ja ompelee pöllöä. Pöllö syntyy hitaasti ja ähisten vaaleankeltaisesta farkunlahkeesta. Vaikka eihän Orvokki yleensä hirveästi ompele. Yöppärihousutkin tehtiin kässäntunnilla. Jos häneltä kysyy, mitä hän ajattelee juuri nyt, hän ei osaa vastata. Äsken hän ajatteli, mitä neula mahtaa olla englanniksi, mutta nyt hän ajattelee jo jotain muuta.

Kim ei sano ajattelevansa neuloja. Hän pureskelee revennyttä ihoriekaletta peukalonkynnen vierestä ja miettii, ettei sitä oikeastaan pitäisi syödä. Jos hänelle sanotaan, ettei sitä saa syödä, hän kyllä lopettaa sen, mutta vain hetkeksi. Ja jos hän ei pureksi ihoa peukalonkynnen ympäriltä, hän pureksii itse kynttä.

Orvokki ei pureksi kynsiään, eikä ole koskaan pureksinutkaan. Sen sijaan hän lakkaa niitä. Hänellä on täpötäysi pussillinen lakkoja. Pussi on muovinen, vaaleanpunainen ja siinä on ruusuja. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi –, että Orvokki pitää kynsistään huolta, hänestä on mukava viettää aikaa repimässä sormistaan liimaa ja maalia.

Kimkin pitää liimasta, mutta lähinnä sen käyttämisestä, ei sen repimisestä sormista. Hänen pöydällään on suuri oranssi pullo puuliimaa ja sen ympärillä paljon pientä puista ja muovista sälää, josta pitäisi syntyä laivan pienoismalli. Juuri nyt Kim ei kuitenkaan kokoa sitä. Hän istuu sinivalkoraidallisen IKEAn pussilakanan päällä jalat ristissä ja lukee. Hän tekee sen taskulampun valossa, koska lukulamppu on palanut ja Jani käski pistää kattovalon jo pois päältä. Kirja on Tintin juhlakirja. Se on suuri kirja, jossa on siniset kannet ja paljon pientä tekstiä. Tekstiä Kim ei oikeastaan jaksa lukea, kuin ainoastaan välillä jonkin oikein mielenkiintoisen otsikon alta. Lähinnä hän katselee läpi kuvat ja kuvatekstit ja sarjakuvakatkelmat.

Orvokkikaan ei usein jaksa lukea, sen sijaan hän makaa mielellään kuulokkeet korvilla ja kuuntelee musiikkia tai katsoo Youtubesta vlogeja ja pelivideoita ja hiustenlaitto-ohjeita. Hän pitää itseään hiukan laiskana, ehkä aiheestakin joskus, mutta ajattelee myös että sen tunnustaminen itselleen on vian korjaamisen alku.

Kim ei pidä itseään laiskana, vaikka hänen äitinsä ja veljensä pitävätkin. Hän käy jalkapallotreeneissä kolmasti viikossa ja kavereiden kanssa potkimassa palloa Mosan tekonurmella tai koulun Isollakentällä vielä useammin. Lisäksi hän rakentaa pienoismalliaan ja kuvaa lyhyitä videoita legoilla. Se, ettei hän aina jaksa tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin tai siivota, ei kerro laiskuudesta vaan ”käytettävissä olevan ajan jakamisesta luovuudelle kattavimmalla tavalla”, kuten hän asian itse ilmaisee. Aivan kuten hän ottaa koulussa makaronilaatikkoakin lisää ”vain terveytensä vuoksi”.  Mutta yhtä lailla Kim viihtyy Youtubessa, kuin Orvokkikin. Hän katsoo lego-videoita, yrittää ymmärtää englanniksi puhuttuja ohjeita pienoismallien kokoamiseen ja tuijottaa videoita maailman hienoimmista harhautuksista, maaleista, torjunnoista ja kokonaisista jalkapallo-otteluista.

Orvokki harrastaa joogaa ja tanssia. Jooga on torstaisin ja tanssi perjantaisin. Perjantaina hän jää usein odottamaan vielä treenien lopun jälkeenkin tanssisalin ulkopuolelle Meeriä, Meerillä kun on kahdet treenit peräjälkeen. Aikuisena Orvokki aikoo kirjailijaksi. Hänellä on kirja jo suunniteltunakin ja alkua hän on vähän kirjoittanutkin. Kirjassa on Shamoneita ja tyttö jonka pitää kantaa mukana tusinaa kelloja pysyäkseen nuorena ja mies, joka koettaa onkia pensaasta. Kirjoittaminen vain ei onnistu ilman inspiraatiota ja inspiraatio iskee kovin harvoin.  Sitä miksi muuksi hän haluaa, hän ei todellakaan tiedä.

Kim tietää tulevaisuudestaan tarkastikin. Hän ei halua hupippufutaajaksi enää, vaikka pienenä halusikin. Hän tahtoo merikapteeniksi. Hän rakentaa sellaisen laivan, jolla purjehdittiin ennen sähkön ja kaiken muun keksimistä ja sitten hän purjehtii sillä ympäri meriä. Purjeet pullistelevat tuulessa ja hän seisoo ruorin takan miekka vyöllään. Eikä varmasti mene koskaan naimisiin, tytöt kun ovat vähän pöllöjä.